Voi luoja paratkoon! Voi hemmetti soikoon! =O Kolme turkasen kuukautta taukoa!? En voi antaa tätää anteeksi itselleni, netti on pettänyt minut monta kertaa, mutta en aio lopettaa! =D Antakaa anteeksi!

''Presleyllä... Ai päivää!''    ''Niinkö? Todellako? E-en voi uskoa tätä!''     ''Tuhannet kiitokset! Ette tiedä mitä tämä merkitsee minulle!''      ''Ai milloinko? Jos se on välttämätöntä, voin lähteä matkaan jo huomenaamulla''     ''Kiitoksia vielä, todella kovasti!''

Andrew laski kuulokkeen paikoilleen täristen innosta.''Mitäs täällä möykätään?'', Ace naurahti hänen takaansa. Andrew kääntyi katsomaan häntä vihreät silmät tuikkien. ''Isä! Minut hyväksyttiin Simcityn yliopistoon!'' Poika kiljahti. Acen naamalle levisi hymy silkasta ylpeydestä ja onnesta. ''Minä tiesin, että sinusta olisi siihen!'' Hän sanoi.

Ace halasi vielä Andya. ''Tee parhaasi, se on ainut asia jota me äitisi kanssa vaadimme. Olen ylpeä sinusta, poikaseni'', Andrew saattoi kuulla Acen äänen hieman värisevän.

''Miksi te halitte?'' Juuri koulun aloittanut Anna-Bella ilmestyi heidän taakaseen. (Hän kasvoi muutamia simpäiviä sitten kouluikäiseksi) Miehet vilkaisivat häntä. ''Se oli heippa-hali. Ace sanoi ja nyyhkäisi.

''Aivan, A-B. Minä lähden pian suureen maailmaan, kun lähden opiskelemaan. Mutta kyllä minä tulen takaisin! '' Andy sanoi tunteellisesti. ''Ahaa!'' A-B sanoi, kuin saaden Heureka-elämyksen. ''Minulle tulee sinua kova ikävä''

''Niin minukin sinua, pikkusisko! Muistathan aina soittaa viuluasi, haluan kuulla kauniita laulujasi, kun palaan takaisin'' Andrew pyysi halaten A-B'ta. Anna-Bella nyökkäsi. (Tämä hetki oli pelatessa niin liikuttava! Heistä ehti tulla juuri ja juuri ennen lähtöä hyviä ystäviä :,) )

Seuraava aamu koitti utuisena, mutta aurinkoisena. Aune luetteli kaikki mahdolliset asiat, jotka Andrewin täytyisi ottaa kampukselle mukaan.  ''...Ja sitten hammasharja ja se uusi tahna. Entä muistitko lompakkosi?'' ''Relaa, äiti. Kyllä tästä selvitään'' Andrew sanoi hymyillen, mutta hieman vaivautuneena.

''Kyllähän minä sen tiedän, mutta minun pikku poikani...'' Aune sopersi itkun partaalla. ''Äh, älähän nyt, minä kyllä palaan vielä!''

Aune antoi pojallen vielä suukon ja kunnon rutistuksen. ''Onnea matkaan!'' Hän kuiskasi. Andrew kiitti ja kääntyi muutaman metrin päässä seisovan siskonsa suuntaan.

''Annahan veikallesi vielä vika hali ennenkuin lähden!'' ''Tottakai!''

Ja niin Anna-Bella katsoi, kun taksi lähti matkaan ja rakas veli sen mukana.

''Pikkutyttö vilkutti taksin perään niin kauan, kunnes se katosi näkyvistä. ''A-B, tule sisälle, täällä on kylmä'', Aune sanoi ja yritti peittää itkuisen äänensä. A-B nyökkäsi ja katsoi vielä yhden kerran jo kadonneen taksin perään.

Sisällä A-B alkoi heti soittaa viulullaan veljensä lempikappaletta.Hän aikoi soittaa niin yvin, että voisi pitää oman konsertin ja hän kutsuisi Andyn katsomaan sitä ensimmäisenä.

 

 

XXX

 

Taksimatka esti ikuisuuden. Ja sitten junamatka toisen ikuisuuden. Viimeinen taksimatka asuntolalle ei kestänyt enää ikuisuutta, mutta oli sili aika lähellä. Andrew loikkasi ulos taksista ja kasvoi nuoreksi aikuiseksi siinä samalla!

Tadaa! XD Hänhän onkin kuin kopio isästään! Tuo tyyli on kyllä pakko muuttaa! Mutta ennen sitä, Andrew pomppasi asuntolaan ja varasi itselleen huoneen, ennen muita. Tai, yksi henkilö yllä ehti varata huoneen ennen häntä.

Tämä nuori nainen. Hän näytttää hyvin tutulta, eikö vain? Hänhän on Meri Broman, Andyn teinivuosien heila!

Itseasiassa, hän taitaa olla nykyäänkin Andyn heila. Mikä onni, että nuorukaiset olivat päässeet samaan yliopistoon opiskelemaan! Siinä oli ollut paljon tekemistä, mutta se oli sen arvoista!

Ensimmäiseksi (tai heti, kun Andyn Ace kampaus heitettiin narikkaan) päättivät nuoret valita pääaineet. Luovina ihmisinä, Andy valitsi tadeopin ja Meri teatteritaiteen. Sitten vain opiskelemaan!

Meri valtasi ensimmöisenä maalaustelineen ja alkoi maalata tarmokkaasti.

Andrew taas oli heti nenä kiinni kirjassa. Ainakin lukuvuosi pärähti hyvin käyntiin! (=D)

Tämä nuori neitokainenhan näkyi jo edellisessä kuvassa. Hän on yksi toisista asuntolan opiskelijoista. (No shit Sherlock=P)

Meri menikin heti hiukan maalailtuaan tutustumaan tähän neitiin.

Naisilla synkkasikin todella hyvin ja kohta he olivat kuin parhaatkin ystävykset konsanaan!

Niin kävi myös tämän innokkaan chearleaderin kanssa. ''Kuljeta, kuljeta korin alle, pomppaa pomppaa, pistä parastas! Heitä heitä, kori tee,  pystit kädessäs kotiis mee! Hyväääää Jänikset!'' *Lame*

Mutta viettihän tämä parivaljakkokin aikaa yhdessä. =) ''On se sitten ihanaa, että kaikki teinivuosiemme haaveet tulivat toteen!'' Meri huokaisi. ''Mutta eivät aivan kaikki..'' Andy lisäsi mielessään.

Ja tässä kuvassa Andrew astuu taksiin. jossa Merikin odottelee häntä. Mi-mitä?! Ovatko he jo nyt lähtemässä kampukselta? 

Eiväthän tietenkään! =D He vain päättivät päivittää vaatetuksensa. Varsinin Andrew olis vaatteidenvaihdon tarpeessa!

Ja tältä he sitten näyttivät! Itse olen tyytyväinen molempien lookkeihin, he näyttävät todella söpöiltä!

''Näytät ihanalta noissa vaatteissa, kultaseni'' ''Niin sinäkin''

Vasta myöhään illalla Andy muisti soittaa Tunetowniin perheensä luokse. Hänellä oli ollut niin kamala kiire, että se oli unohtuntu heti! Mutta heti kun toisess apäässä vastattiin, koko perhe halsui puhua ANdyn kanssa. Mies tajusi, että kaikilla oli veilä kovempi ikävä häntä, kuin hän edes osasi kuvitella.

Mutta kuitenkin ennen nukkumaan menoa Andyn piti hieman opiskella...

...Ja jammailla....

Mutta illan tullen molemmat opiskelijat kävivät unten maille.

 

 

XXX Samoihin aikoihin Tunetownissa~

 

''Mille sinä naurat, A-B?'' Aune kysyi dekkarikirjansa lomasta. ''Nokun tossa elokuvassa on just hyvä kohta! Noi tyypit remppaa ton liikun tasalin syljellä!'' Aune huokaisi. Jättäisikö tuo elokuva Presleyn perheen koskaan rauhaan? ''Äiti muuten...'' ''Niin?'' Voidaanko me kopitella huomenna?''

~

''Kuules Ace.'' ''Köh höh! Niin?'' ''Älä puhu ruoka suussa! Ja... Olen hieman huolissani Anna-Bellasta. Hän on ollut Andrewin lähdön jälkeen hieman sulkeutunut ja ehkä hieman yksinäinen. Voisimmeko me tehdä asialle jotain? Ace kohautti olkapäitään, utta hänen vihreisiin silmiinsä tuli vinha pilke.

Pian aamiaisen jälkeen Ace vaihtoi työvaatteensa päällensa ja  ryntäsi autoon niin nopeasti, että hänen kätensä meni oven läpi. Kun hän sai nirhattua kätensä irti ikkunasta, hän istahti paikoilleen ja huikkasi kuljettajalle: ''Hei, Makkonen, eikös teillä ole niitä koiranpentuja?''

Myöhään sinä iltapäivänä, juuri kun taivas oli pimentymässä, saapui A:B koulusta. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä sisällä odotti.

Heti kun hän astui sisälle, pieni suloinen karvakasa hyppäsi hänen luokseen. ''Hei pikkukaveri, mistä sinä olet tullut?'' Anna-Bella kysyi hämmentyneenä ja nosti pienn koiranpennun varovaisesti syliinsä. Se nuolasi tytön kasvoja ja haukahti iloisesti. ''Se on sinun'', Ace sanoi ja tuli hänen viereensä. Anna-Bella ei saanut sanaa suustaan ja ryntäsi halaamaan isäänsä.

(Kivasti taas viime osista tuttu ahdistava MArianne on taas paikalle pilaamassa kauniin hetken =P)

Sinä iltana Anna-Bella nukkui hyvin, pieni koiranpentu jalkopäässään.